Ihmeks tuo Huvinytelm 1:ss nytksess

Book name:Ihmeks tuo Huvinytelm 1:ss nytksess
Book license:public domain
Author:Unknown
Download:download Text Ebook
Read online:Read Text Ebook

First Page:

IHMEK"OS TUO

Huvin"aytelm"a 1:ss"a n"ayt"oksess"a

Kirj.

Matti Kurikka

Jyv"askyl"an Kirjapaino 1885.

Ensimm"ainen kohtaus.

IMPI. (Tulee oikealta per"aovesta.) Niin kuuma siell"a. (Menee pianon "a"areen). Ei, ei ole halua t"ah"ank"a"an! (K"a"antyy toisaalle.) Voi sent"a"an! Mit"a rupean tekem"a"an? Miksik"a tulin lainkaan t"anne p"a"akaupunkiin, kun ei Anttianikaan kuulu? Olisin pysynyt siell"a kotihonkieni siimeksess"a ja kuunnellut k"ak"osen laulua, siell"a ei olisi ollut ik"av"a. P"a"akaupungin hauska el"am"a! Min"a viis heid"an hauskuuksistaan. Joll'en Anttia odottaisi, l"ahtisin jo huomenna t"a"alt"a. Ei t"a"all"a saa puhua, ei k"avell"a, ei mit"a"an tehd"a, ilman ett"a heti muistutetaan: ei se sovi, ei niin saa tehd"a. Kaikki pit"a"a k"ayd"a "niinkuin muutkin ihmiset tekev"at", vanhentuneitten, hullujen kaavojen mukaan... Heid"an iltahuvinsa! Istutaan kuni vaksitytit n"ayttelyss"a! Ennen tanssisin Hollolan polskaa talonpoikien kanssa, ennenkuin otan osaa heid"an franseeseihinsa. Hupaiselta tuntuisi ainoastaan silloin, jos oman Anttini kanssa tanssia saisin, ja niinp"a lienee muittenkin laita. Hm! Tietysti se hauskaa on, kun saa oman kultansa kyljess"a hypiskell"a. Mutta menepp"as jonkun satunnaisen tuttavan kanssa kauniista ilmasta ja teaattereista juttelemaan, milt"a silloin franseesi maistuu?

SOHVI. (Tulee kiiruusti sis"a"an.) Neiti!

IMPI. No!

SOHVI. (L"a"ah"att"aen.) H"an tuli.

IMPI. Tuliko? H"an! Puhu jo!

SOHVI. Antakaahan minun v"ah"an huo'ata. Juoksin tahallani, tuodakseni teille tiedon niin pian kuin mahdollista.

IMPI. Tuliko h"an?

SOHVI. Kuulkaa sitten, kun min"a kerron. Ehk"a m"a saan istuutua sent"a"an.

IMPI. Istu vaan.

SOHVI. No, niin. Min"a menin rantaan. K"avelin, k"avelin siell"a kauan aikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan.

IMPI. Mit"a sitte turhia loruatkaan. (Aikoo menn"a.)

SOHVI. Odottakaahan toki. K"arsiv"allisyytt"a! Kyll"a se sitten vihdoin viimeinkin tuli, vaikk'ei tuo oikein ensialussa tahtonut olla tullakaan. No, min"a siin"a sitten seisoa t"orr"otin ihmisjoukossa ja tarkastelin matkustajia, mutta en min"a n"ahnyt ket"a"an sen n"ak"oist"a, millaiseksi te h"ant"a selititte. Onneksi sattui er"as merimies minulle olemaan vanha tuttava. Min"a kysyin h"anelt"a, tuliko laivalla ket"a"an matkustajaa, ja t"am"ap"a tiesikin.

IMPI. Mit"a h"an tiesi?

SOHVI. Mutta "alk"a"ah"an keskeytt"ak"o, neiti! Komea poika, terve ja pulska, v"ah"an partaa leuassa.

IMPI. Hyvin mahdollista!

SOHVI. Ja mustat komeat viikset.

IMPI. Juuri niin!

SOHVI. I"alt"a"an noin 25:n vuoden ik"ainen.

IMPI. Ei h"an ole kuin 21:n vanha.

SOHVI. "Alk"a"ah"an toki! Kyll"a min"a h"anen ik"ans"a tied"an, kun h"an ennen muinoin oli minun sulhonanikin.

IMPI. Mit"a, sinun sulhonasi? Mit"a siin"a tyhmyyksi"a latelet! Tuovilako sinun...

SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies.

IMPI. Siit"ak"o sin"a puhut!

SOHVI. Enh"an min"a t"all"a tavoin p"a"ase koskaan Tuovilaan asti, kun te aina keskeyt"atte.

IMPI. No jatka, jatka!

SOHVI. T"am"a merimies se sitten kertoi, ett"a oli sit"a tullut laivalla er"as nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen.

IMPI. Jumalan kiitos!

SOHVI. Ja n"aytti, kuka se Tuovila oli. Min"a menin h"anen luokseen ja sanoin teilt"a terveisi"a.

IMPI. (Riemastuneena.) Todellako! Ja h"an?...

SOHVI. No, h"ank"os riemastui ja sanoi menev"ans"a asumaan seurahuoneelle. L"ahetti teille paljon terveisi"a ja pyysi teit"a kirjoittamaan itselleen, milloin h"an saa tulla teit"a tervehtim"a"an. Lis"asi viel"a, ett"a h"an ei saa hetke"ak"a"an rauhaa, ennenkuin p"a"asee teid"an puheillenne.

IMPI. Niink"o h"an sanoi?

SOHVI. Juuri niinkuin sanoin.

IMPI. Hyv"a, kiitoksia vaivoistasi. Min"a kirjoitan kohta kirjeen valmiiksi; vieth"an sin"a sen h"anelle?

SOHVI. Ka, miks'ei! Mielell"ani juoksen min"a, neitiseni, teid"an asioillanne. (Menee.)

Toinen kohtaus.

IMPI. H"an siis vihdoinkin t"a"all"a; vihdoinkin pitk"an odotuksen per"ast"a! Mimmoiseksi lienetk"a"an muuttunut, armahani, n"ain"a viiten"a vuonna? Oikein kauhistuttaa ajatellessani, ett"a olen viisi pitk"a"a vuotta saanut h"anest"a erill"ani olla...

Show Buttons
Hide Buttons
2004-2016 thebooksage.com. All Rights Reserved.