Novelleja II

Book name:Novelleja II
Book license:public domain
Author:Unknown
Download:download Text Ebook
Read online:Read Text Ebook

First Page:

NOVELLEJA II

Kirjoitti

Samuli S.

Werner S"oderstr"om, Porvoo, 1885.

SIS"ALLYS:

Joulu aamuna T"arke"at toimet Kalalta Kosto Laulajaiset Piispan Ellu Kyn"amamseli Milt"a n"aytti Tulipalo

JOULU AAMU.

Jouluaatto oli tullut. Ty"ot oli lopetettu, kylyt kylvetty, pahnat lattioille levitetty, kynttil"at paloivat. K"oyhinkin oli parahan valonsa pannut majaansa kirkastamaan. Juhlapuvuissansa istuivat ihmiset ja veisasivat juhlavirtt"a. Ja niin oli laita meid"an pit"aj"ass"a ja naapuripit"aj"ass"a ja kolmannessa pit"aj"ass"a ja niin kaikkialla. Ja moninaiset olivat virret, joita t"all"a hetkell"a veisattiin, mutta yksi oli niiss"a kumminkin aine, kaikissa sama, nimitt"ain sama iloinen riemahdus, mik"a ennen oli paimenilta kuulunut Betlehemiss"a. Yhdess"a virress"a se sanottiin n"ain, toisessa noin, mutta kaikissa oli kuitenkin sama sis"allys, nimitt"ain Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyv"a tahto!

Hyv"a Jumala kuitenkin! Kuinka usein olen min"a t"all"a hetkell"a ajatellut: Ylistysvirtt"a veisataan nyt Jumalalle meid"an maassa ja monessa muussa maassa, tuhansittain tuhansissa asunnoissa, taloissa ja torpissa, isoisten kultaisissa kartanoissa ja k"oyh"ain matalissa majoissa. Mutta Sin"a yksin tied"at, hyv"a Jumala, kuinka paljoa enemm"an, paljoa enemm"an on taloja ja torppia, isoisten kultaisia kartanoita ja k"oyh"ain matalia majoja, joissa ei Sinua muisteta, ei virrell"a, ei puheella, ei huokauksella, ei ajatuksellakaan. Ja silloin on minusta tuntunut suloiselta ajatella, ett"a k"oyh"an Suomenmaan kansa on uskollisena pysynyt isiens"a uskolle ja isiens"a tavoille, ja ett"a t"ast"a hallaisesta maasta kohoaa jouluy"on hiljaisuudessa n"oyr"an"a uhrisavuna Sinua pelk"a"avien syd"ammelliset juhlavirret.

Mutta miksi poikkean jutelmastani, miksi syrj"ah"an j"at"an kainon kertoelmani ladun?

Ihana oli jouluy"o. "A"aret"onn"a kaareili pyh"ass"a korkeudessa talvinen taivas. Se loisti ja kimalteli lukemattomista valoista; n"aytti kuin olisi pieninkin t"ahti tahtonut t"an"a y"on"a olla mukana kaunistamassa taivaan kantta. Mets"a oli pukeutunut hopeaan; h"arm"a oli rakentanut verrattoman taidokkaan kukkaverhon pienimm"ankin oksan ja kaaren ymp"arille. Syv"a hiljaisuus vallitsi luonnossa; ei v"ahint"ak"a"an tuulen huokausta huhahdellut mets"ass"a.

Nyt oli jouluy"o. Korkean Risti vuoren huipulla seisoo pit"aj"an vanha, mustunut puukirkko. Tummana ryhm"an"a se haamoittaa t"ahtitaivasta vastaan, kaukaa katsellessasi sit"a, mutta mit"a l"ahemm"as tulet vuoren juurta, sit"a selvemm"aksi se muuttuu piirteilleen. Mutta t"an"a y"on"a se n"akyi selv"an"a ja tarkkarajaisena jo virstan p"a"ah"an. T"an"a y"on"a, sanoin, mutta aamuhan jo olikin oikeastaan, vaikka pimeydest"a p"a"att"aen sit"a ei olisi osannut arvata. Mutta talvinen aamu se p"a"asee vasta niin my"oh"a"an vapaaksi y"on tummasta sylist"a. Kes"aist"a y"ot"a Pohjolassa tuskin huomaakaan. Illan rusko ja aamun koi ovat kuni kaksi rakasta sisarusta, jotka toisiansa syleilev"at. Talvinen y"o taasen on "oinen haltija, joka ei mielisi ensink"a"an laskea luotansa aamun ihanata lasta. Niin, t"an"a y"on"a, tahi oikeammin t"an"a aamuna, loisti kirkko tarkkarajaisena jo virstain p"a"ah"an, sill"a kaikista sen akkunoista paistoi kirkas loiste, ihanasti hei'astuen valkoisista nietoksista.

Ihmiset riensiv"at kirkkoon. Mutta jos jouluaamuna aina ennenkin oli kirkko ollut t"ap"o t"aynn"a v"ake"a, niin nyt t"an"a jouluna oli kirkkomiehi"a enemm"an kuin pit"aj"an mustuneesen kirkkoon mahtuikaan. T"an"a"an olikin jotain tavatonta kirkossa odotettavana: siit"a tuo tavaton ihmistulva. Jo useampia viikkoja oli tiedetty koko pit"aj"ass"a, ett"a jouluaamuna saarnaa kirkossa nuori Lauri maisteri. H"anet tunsi koko pit"aj"a, tunsi varsinkin siit"a syyst"a, ett"a h"an oli oman pit"aj"an lapsia, kansan omasta keskuudesta l"ahtenyt ja ensimm"ainen talonpojan poika t"ast"a pit"aj"ast"a, joka oli saanut k"ayd"a koulua ja nyt viime kev"a"an"a p"a"assyt aina Helsingin yliopistoon asti...

Show Buttons
Hide Buttons
2004-2016 thebooksage.com. All Rights Reserved.